Kovat pakkaset ottaneet otteen elämästäni. Seksielämäkin mietityttää.
Ollakseni työtön ja näin ollen täysin hyödytön, olen onnistunut saamaan paljon aikaan vuoden ensimmäisen kymmenen päivän aikana. Olen nähnyt parhaan ystäväni jopa neljä kertaa ja onnistunut puhumaan hänen kanssaan päivittäin puhelimessa, nukkumaan kolme yötä tapailemani pojan kanssa, rikkonut jo muutamaan otteeseen tipatonta tammikuutani, aloittamaan kaksi lääkitystä; toinen uni- ja toinen iho-ongelmiini, laittamaan asuntohakemuksen VVO:lle, käymään lounaalla rakkaan siskoni kanssa, näkemään yläasteaikaista kaveriani muutamaan otteeseen (nään hänet yleensä kerran vuodessa), tuhlaamaan yli 100 euroa pelkästään DVD-bokseihin, ostamaan kahdet housut ja ainakin kuusi kertaa haahuillut katselemassa lentolippuja Bangkokkiin. Lisäksi olen jopa onnistunut tekemään paikkavahdin työ- ja elinkeinotoimiston avoimiin työpaikkoihin. Olen siis lähellä hakea töitä oikeasti.
Olen nyt yrittänyt tosiaan sopeutua “normaalien” ihmisten rytmiin. Arkena herään kahdeksalta, viikonloppusin rellestän. Tosin tämän viikonlopun pyhitin täysin rauhallisille koti-illoille, enkä nähnyt yhtäkään kaveria tai sukulaista. Nukuin puolille päivin asti ja iltapäivät unelmoin tulevasta imuroiden, tiskatessani ja järjestellessäni vaatekaappiani. Illalla sytytin kynttilöitä ja herkuttelin katsoessani Täydellisiä naisia. Täydellinen viikonloppuko?
Sää on hassu asia. Se on toiminut viime aikoina hyvänä tekosyynä miltein kaikkeen mahdolliseen. Jos en ole jaksanut lähteä minnekään, sää on ollut vain liian kylmä tai lannistava. Jos en ole keksinyt mitään puhuttavaa, sää on ollut aivan loistava puheenaihe, sillä siitä jaksaa jauhaa jokaikinen (tai ainakin jatkuvasti minulle soitteleva tätini ja kuivat naapurinmummot).
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, kuinka kaikki uutistoimistotkin vetäisee aina repäiseviä otsikoita odotellessa samalla tutulla kaavalla uutisen kuinka poikkeava sää onkaan ollut? Oli sää minkälainen tahansa, varmasti muutaman vuosikymmenen ajalta löytyy aina jokin jakso, jolloin on ollut kylmempää tai lämpimämpää. Sitten revitellään, kuinka ei olekkaan ollut 60 vuoteen näin kylmä tai 30 vuoteen näin paljon lunta. Vai voitteko väittää vastaan? Onko koskaan uutisoitu, että viimein olisi ollut “normaali” talvi, kevät, kesä tai syksy? Aina se on niin hemmetin poikkeuksellinen.
Sää on myös viime aikoina ollut hyvä tekosyy VR:lle ja HKL:lle selitellä tuhkatuleen kadonneita junia, ratikoita ja busseja. Varsinkin VR on keksinyt, että kovat pakkaset on hyvä syy perua puolet junaliikenteestä. Eipähän kukaan pääse valittelemaan, ettei junia tule, kun ne on peruttu. Satikaan hakemaan korvauksia, kun asiasta ilmoitellaan mukavasti edellisiltana.
Seksi on aina jotenkin ollut aihe, josta en ole tottunut kirjoittamaan. Ainakaan julkisesti, sillä puhun siitä ihan avoimesti ystävieni kanssa. Olen kai jotenkin kuvitellut, että homoseksuaalisuus hyväksytään helpommin näin julkisesti netissä, jos siitä ei puhu liian yksityiskohtaisesti. Minua on kuitenkin viime aikoina jäänyt häiritsemään muutama aiheeseen liittyvät stereotypiat, jotka haluaisin jakaa kanssanne. Ei kannata siis jatkaa lukemista, jos tämä aihe ei sinua nappaa.
Kuulun siis seksin osalta siihen “vastaanottavaan” osapuoleen. En ole koskaan halunnut kuitenkaan rajata tapailemiani miehiä suuntautumisen, iän, ulkonäön tai mieltymysten mukaan. Olen halunnut antaa kaikille niin sanotusti mahdollisuuden, sillä luonteella ja sen yhteensopivuudella on se suurin merkitys. Ulkonäkö ja sopiva ikä on tietysti aina plussaa, mutta ei hallitsevia tekijöitä. Ehkä outoa, mutta olen nyt viime aikoina tapaillut ensimmäistä kertaa täysin “antavaa” osapuolta. Jotenkin olin aina “unelmoinut” tästä tilanteesta, sillä ei tule hetkeä, jolloin toinen yrittäisi painostaa mihinkään tai tulisi oloa, ettei pystyisi tyydyttämään toista osapuolta täydellisesti hänen mieltymyksiensä mukaisesti. Vaikka nyt ensimmäistä kertaa kummankin seksimieltymykset kohtaavat, koen suureksi ongelmaksi tietynlaiset stereotypiat, jotka ovat käynet täysin toteen.
Tämä antava osapuoli on yleensä täysin alistuva. Minä teen aina aloitteen seksiin, eikä hän itse kertaakaan tee aloitetta, vaan haluaa alistua minun mielihaluilleni. Tämä ei näy pelkästään aloitetta tekiessä, mutta myös yksinkertaisissa asioissa. Hän on aina alla, minä tulen aina takaa ja se on todella yksitoikkoista. Vaikka minä olenkin se vastaanottava osapuoli, haluan muiden asioiden olevan tasavertasia. Minä voin olla hänen syleilyssään samalla tavalla, kun minä voin käpetyä häneen kiinni. Minä voin olla yhtälailla alla kuin päälläkin. Hän voi ottaa kädestäni kiinni, eikä minun vain tarvitse tehdä sitä. Tuntuu kuin hän olisi vain yksi lahna, jota käytän hyväksi, eikä hänellä tunnu olevan omaa halua. Kaikki on otettavissa.
Jäin myös pohtimaan, että nautinko sitten oikeasti siitä, että seksiä pitää kinua ja ettei se ole helposti saatavilla ja oman tyydyksen eteen täytyy tehdä hieman töitä. Ehkä myös pidin siitä, että olin toisen osapuolen mielestä niin haluttava, että hän halusi kinua minunkin antavan… Kuka tietää. Pakko myöntää, että olen vaikea ihminen. Haluan usein valtavasti asioita ja kun viimein saan sen kaiken, en tunnu olevani hetkeäkään iloinen niistä, vaan minulla on mielessäni jo uudet tuulet. Ehken sitten vain saa haluamaani tarpeeksi nopeasti ja olen kaikki-mulle-nyt-heti-ihminen.
Oli miten oli, deittailu jatkuu. Vaikea sanoa sen enempää tässä vaiheessa koko asiasta. En kuitenkaan vielä aio sitoutu kehenkään, joten mitään suurta rakkaustarinaa ei ole lähiaikoina odotettavissa. Tai no, kuka sitä koskaan tietää… ;)
Ps. Olen virallisesti netti-ihastunut Danny Noriegaan.