Kaikenlaista taas
1 kuukausi ja 3 viikkoa sitten osiossa Blogi
Mitä kuluneeseen viikkooni on kuulunut? Ryhdistäytymistä, ulkoilua, maaseutua, sukulaisia, kavereita, unettomia öitä, työhaastattelu ja Anna Abreu.
Toimintakykyny alkaa viimein lähentelemään sen normaalia tasoa. Olen onnistunut lähettämään tällä viikolla kymmeniä työpaikkahakemuksia, laittamaan vuokra-asuntohakemuksen Helsingin kaupungille ja VVO:lle, silittämään kaikki omistamani t-paidat (hullun hommaa sanon minä) ja tekemään jopa ruokaa (isot aploodit, paistoin jauhelihan ja heiti sekaan italianpata -pussin)! Ei tässä tietenkään kaikki, tällä viikolla on tapahtunut muutakin.
Olen myös viime aikoina ryhdistäytynyt käymään kävelylenkeillä. Tämä minun noin viiden kilometrin lenkki Töölönlahden ympäri (tai oikeastaan näin talvella, sen läpi) on osa ryhdistäytymistäni ja laihdutusprojektiani kesää kohti. Pakko kyllä sanoa, että Töölönlahti on todella mainio ulkoilupaikka Helsingissä ja kätevästi keskivaiheilla asuntoni ja keskustan välissä. En malta odottaa kevättä ja sään lämpenemistä, jotta pääsen taas lenkkeilemään Töölönlahdelle. Olen jo katellut uusia lenkkeilykenkiä kevättä silmällä pitäen. Pitää kuitenkin nyt vielä hetkeksi tyytyä reippaaseen kävelemiseen talvikengillä.
Keskiviikkona lähdin käymään vanhempieni luona Nummi-Pusulassa. Käyn siellä kyllä todella harvoin, viime kerrasta taitaa olla jo yli puoli vuotta aikaa ja silloikin viivyin alle 24 tuntia. Tällä kertaa yövyin vanhempieni luona jopa kaksi yötä, joka kului todella nopeasti, sillä ohjelmaa ja tekemistä riitti.
Ohjelmassani oli torstaina muun muassa tätini luona vieraileminen. Vaikka sukumme on Helsingistä kotoisin, vanhempieni lisäksi Nummi-Pusulaan on muuttanut isäni sisko Elisabeth. Hän asuu noin kahdeksan kilometrin päässä vanhempieni luota, syrjäisessä pienessä kylässä, jonka palvelut ovat näin helsinkiläiselle lähipalveluille tottuneelle tyrmistyttävän epäreilut. Autoin tätiäni hakemalla hänelle kaupasta ruokaa sekä hoidin muutaman hänen laskunkin. Noin pienessä kylässä ei kyllä pärjää ilman autoa, sillä busseja menee muutama päivässä, joten mahdollisuuksia päästä kauppaan tai pankkiin ei ole montaa päivässä. Lähin Otto-automaattikin sijaitsee noin viiden kilometrin päässä. Kiitokseksi tätini teki minulle ruokaa ja jälkiruuaksi tarjosi vastaleivottuja pullia tai sanoisiko enemmän pullapitkoja.
Parasta vanhempieni luona vierailemisessa on heidän kaksi lutuista tiibetinspaneliaan. Vanhemmillani on ollut koiria siitä lähtien kun olen ollut kolme vuotias ja olen tottunut hoitamaan ja leikkimään niiden kanssa. Nyt 2,5 vuotta omillani asuttuani on edelleen outoa elää ilman, ettei nurkissa pyöri lemmikkiä. Pääsin kuitenkin nyt nauttimaan koirieni seurasta ulkoilemalla ja leikkimällä niiden kanssa.
Torstai-iltana kävin vanhan ammattikoulukaverini luona kahvilla. Hän opiskeli astetta alempana audiovisuaalista viestintään Lohjan ammattikoulussa ja valmistui vuosi sitten. Vaikkemme koulussa juurikaan kaveeranneetkaan, koulun loputtua olemme pitäneet yhteyttä ja satunnaisesti tavanneet. Hänen kanssaan tulee aina turistua oman alan jutuista, joka on oikeasti tosi vaihtelevaa ja hauskaa. Kerrankin on joku, joka tappelee samojen ongelmien äärellä, käyttää vapaa-aikansa samojen harrastuksien parissa ja tietysti työskentelee samalla alalla. Samaisena iltana kävin vielä kahden vanhan yläasteaikaisen kaverini kanssa syömässä Lohjalla kiinalaisessa ravintolassa. Heitäkin tulee nähtyä todella harvoin, sillä minä käyn Lohjalla vielä harvemmin kuin Nummi-Pusulassa eivätkä hekään juurikaan Helsinkiin eksy. Mukavaa oli!
Perjantaiaamuna suuntasin takaisin pääkaupunkiseudulle. Isäni on töissä Espoossa, joten hän heitti minut sopivasti mummini luokse Tapiolaan. Valmistauduin siellä aamuiseen työhaastatteluuni, joka oli ensimmäinen tänä vuonna. En yhtään tiedä miten se oikeastaan meni, sillä minulle jäi siitä hyvin mitäänsanomaton olo. Mielestäni puhuin luontevasti ja asiallisesti, mutta haastattelu kesti tuhottoman vähän aikaa – 10 minuuttia. Toki he pitävät vielä itse työnantajan kanssa toisen kierroksen haastatteluissa ja ensi viikolle minulle ilmoitetaan pääsenkö jatkoon. Toivotaan parasta, sillä vakituinen työpaikka olisi nyt tarpeen.
Tilaamani DVD:t kilahtivat viimein postiluukustani. Olin tilannut viime viikolla CDON.comista vanhat Star Warsit, Ugly Betyn 1 ja 2. tuotantokaudet, sekä minulta puuttuvan viimeisen Hynttyyt Yhteen -kauden. Alan lähestymään pian tavoitetta, että omistan lempiohjelmani DVD:llä.
Eilen perjantaina Anna Abreu esiintyi ravintola DTM:ssä ja menimme kaveriporukan kanssa katsomaan miltä Annan uusi materiaali kuullostaa livenä. Pakko kyllä sanoa, että Anna on kaunis ja hyvä ääninen nainen, mutta jotenkin todella vaisu lavalla. Annalta puuttuu jokin tietty karisma, vaikka energiaa onkin. Biiseistäkin puuttuu tietynlainen potku ja livenä kaikki kuullostaa samanlaiselta rokkipaskalta. Eikö Annan pitänyt olla elektronisempi? Biisilistakin oli hieman tylsä ja vain kappaleet Vinegar, Something About U, Slam ja Music Everywhere olivat oikeestaan ainoita, jotka sai fiiliksen pintaan (kuvasin viimeisimmän kappaleen, joka on katsottavissa YouTubesta). Mutta sanottakoon, että keikka oli mielenkiintoinen. Olin aivan eturivissä ja Anna uskaliaasti tuli milkein iho ihoa vasten kiinni yleisöön. Mielenkiintoisen tästä teki sen, että pääni oli juuri hänen intiimialuensa korkeudella. Hyvä etten ollut siis nenä kiinni Anna Abreun pillussa =) Haha!
Keikan aikana jotkut ihme teinipojat puristeli mun persettä. En sitten tiedä keikan melun takia, että huuteliko ne mulle jotain vai itse illan tähdelle (joka en siis ollut minä ;) …kai). Oli miten oli, mutta näin jälkikäteen nuo pojat jäi mietityttämään. Eli tunnustuksia ja yhteydenottoja odotellaan…!
Nyt lauantai on sujunut ainoastaan jumittaessa. Olen äärimmäisen väsynyt kuluneesta viikosta, sillä unet jäi varsinkin Nummi-Pusulassa vähälle. Nukuin nimittäin keskiviikon ja perjantain välisenä aikana vaivaiset seitsemän tuntia! Olen siis tänään vain nauttinut nyt kotona olosta, viinirypäleistä ja Desperate Housewivesista. Tänään olisi ollut ravintola Jenny Woon avajaiset, josta kaikki tuntuvat Facebookissa puhuvan (ja menevän), mutta minulla ei ole minkäänlaisia voimia (tai seuraa) tsekata paikkaa. Pitää katsella ensi viikolla, jos pääsisi vähän bilettämään.
Mutta tämmöistä tällä kertaa. Pitäisi blogata useammin.
Ps. IIIK! Sandra Bullock meni pussaamaan Meryl Streepiä. KOHU!