Popmusiikki harrastuksena

Musiikki harrastuksena on meille kaikille tuttu. Ellemme itse ole soittaneet pianoa tai laulaneet kuorossa, tunnemme jonkun, joka on. Suomessa musiikin harrastaminen kuuluu asiaan, mutta usein se yhä vieläkin on klassisen säveltyylin harrastamista, joka ei jaksaa innostaa nuoria teinivuosien yli. Musiikkiharrastus hylätään tylsänä, kun teinivuosien jännittävämmät aktiviteetit ja kavereiden kanssa notkuminen vievät kaiken ajan.Popmusiikki harrastuksena on tällöin oiva vaihtoehto. Jos lapsena onkin harrastanut viulunsoittoa ja keskittynyt konserttimusiikkiin, voi teininä vaihtaa toiseen instrumenttiin tai etsiä tavan soittaa omaan ikäkauteen ja tyyliin sopivaa musiikkia tutulla instrumentilla. On aivan toista lähteä kavereiden kanssa soittamaan porukalla juuri sitä samaa musiikkia, jota mieluiten myös kuuntelee. Se on eri asia kuin pakottautua soittamaan yksin tylsiä soittoläksyjä ja vielä sellaista musiikkia, joka tuntuu täysin aikansa eläneeltä.Popmusiikkia voi nykyään myös opiskella, mikäli harrastus lähtee hyvin vetämään. Helsingissä on loistava Pop & Jazz Konservatorio, jossa voi valmistua esimerkiksi opettajaksi ilman, että tarvitsee soittaa menuetteja tai sonaatteja. Alan ammattilaiseksi vois siis todella opiskella oman mielimusiikin parissa ja soittamalla tai laulamalla juuri sitä, mikä tuntuu täysin omalta.Popmusiikin soittamisen opiskelu ei kuitenkaan ole sen helpompaa kuin klassisenkaan musiikin harjoittelu. Kaikkien instrumenttien ja jopa lauluäänen hallinta vaatii vuosien pitkäjänteistä ja säännöllistä harjoittelua. Mielimusiikin parissa sitä vain jaksaa paremmin ja usein myös yli murrosiän.